PRUUKIN QUUTTI FIN24619/95A

Quutti oli ensimmäinen seisojamme ja tuli kuin vahingossa 2-vuotiaana meille. Yhdessä opettelimme seisojahommia ja mutkiakin on matkassa ollut.

Ulkomuodoltaan Quutti oli vankka, komea narttu, jolla oli serttejä jo meille tullessaan ja mekin kävimme yhden hakemassa. Kokeissa kävin kerran ja riistatyön puuttuessa jäimme ilman palkintoa. Terveys oli muuten erinomainen, mutta Quutilla todettiin hiiva 3-vuotiaana, joka asetti ravinnolle erikoisehtoja. Niinpä se eli raakaravinnolla, lihaa, kalaa, luita ja tehosekoittimella muusattuja kasviksia, perunaa, porkkanaa, salaattia, kaalia…Ja piimää, kananmunia sekä sopivia kotiruokia.

Tyypillistä sille oli todella laaja, vauhdikas haku ja jopa liiallinen itsenäisyys. Mutta kuitenkin jo tuolloin 2-vuotiaana se tiedotteli pillillä ja reppu painoi mukavasti. Tiedotuksen sain kuitenkin lahjakkaasti pilattua omaa kuumapäisyytäni ja satuin kertomaan ongelmasta Kilpimaan Karille, jonka ohjeella homma korjaantui.

Peräänmenoja tuli välillä, kuten reippaita paukkunoutoja myös. Mutta toisen koiran tultua taloon lopetin Quutin turhan komentelun ja stressaamisen (ei enää koesääntöjen mukaan). Quutti kiitti ja lopetti pahat tapansa.

Kymmenen vuotta kuljimme yhteistä metsätaivalta, Quutti "Reppukoiran" näkö ja kuulo heikkenivät ja muori vietti ansaittuja eläkepäiviään, kunnes kesäkuussa 2007 vaikean kohtutulehduksen seurauksena se muutti sateenkaarisillan tuolle puolen.

Ystävän sanoin: "Sattuu, kun pala sydämestä lähtee ystävän mukana. Ystävän on kuitenkin helpompi lähteä, rakkaus turvanaan."